Ideat&Blogit

Kun kauppa meni kiinni muutama viikko sitten takaperin lauantaina, seurasi ankara tavaroiden pakkaaminen ja uusi tavaroiden mahduttaminen autoon ja siirtäminen Etelä-Suomeen. Jostain kumman syystä loppukesän pakkaamiseen en suhtaudu lainkaan niin innolla kuin toukokuussa tullessani Pohjois-Karjalaan. On paljon mukavampaa ajatella edessä olevaa kesää, kesäkaupan avaamista ja kaikkia kesäisiä tapahtumia. Nyt edessä on ankara työrupeama antiikkimessuineen ja Nummelan myyntipisteen avaamisineen. On kummallista, että kesäkaupan pitäminen ei tunnu lainkaan niin työltä kuin messuilla myymässä käyminen on. Mistä se johtuukaan? Se kiireen tuntukin mikä kotona Etelä-Suomessa minut toisinaan valtaa, ei pääse niskan päälle täällä Pohjois-Karjalassa.

Kaiken tämän ’pakkaamisen riemun’ keskellä oli Ajanpatinan kirjanpito jäänyt muutamalta päivältä tekemättä. Kun päivän oli pakannut kaupalla, ei enää tuntunut niin kovin houkuttelevalta istua suljetussa kaupassa ja tehdä hommia tietokoneella. Mutta ei ongelmaa, pakkasin tietokoneen johtoineen laukkuun ja suuntasin mökille. Sillä aikaa kun sauna lämpeni, päivitin kirjanpidon. Hyöty ja huvi samalla aikaa. On se hienoa, kun tekniikka mahdollistaa tietokoneen käytön myös sähköttömällä kesämökillä. Mokkula ja aurinkosähkö mahdollistavat niin paljon.
Kun kirjanpito oli tehty ja vastattu muutamaan sähköpostiin, olikin sauna jo lämmin. Löylyjen välillä kuistilla vilvoitellessani katselin kuinka joutsenpariskunta uiskenteli rauhallisesti tyynellä järvellä. Ei niitä muutamaan viikkoon ollut näkynytkään. ”Hyvä, että ovat edelleenkin järvemme asukkaita” ajattelin. ”Aivan kuten minäkin, ovat nekin pian muuttamassa etelään palatakseen takaisin ensi keväänä.”

Viikonloppuna kävin tanssahtelemassa tämän kesän ”viimeisiä hitaita”. Harmi, että en ole ehtinyt tutustua paikallisiin tanssilavoihin mutta sainhan tanssia koko illan myös paikallisessa karaokepubissa ja -ravintolassa. Lieksassa on rohkeita ja upeita karaokelaulajia. On hienoa nähdä kuinka ihmiset pistävät itsensä likoon ja laulavat omalla persoonallisella taidollaan, sydämensä kyllyydestä tuttuja suomi-iskelmiä. Ja minä sain tanssia sydämeni kyllyydestä.

Jos summaan tämän kesän busines-saldoa – enkä tarkoita rahaa – on viivan alle jäänyt valtava määrä positiivista pääomaa. Tänä kesänä sain kesäkaupastani erikoisen paljon positiivista palautetta. Lisäksi sain muutaman uuden, hyvän ystävän. Monet kaupalla ensimäistä kertaa vierailleet kertoivat kuulleensa sukulaisiltaan tai tuttaviltaan, että Lieksassa on tutustumisen arvoinen paikka nimeltään Ajanpatina. Juuri tämä palaute ja suusta suuhun kulkeva markkinointi on erityisen tärkeää. Eikä pidä unohtaa niitä lukuisia asiakkaita, jotka käyvät kesä toisensa jälkeen kaupalla minua tervehtimässä – monet useaankin kertaan. Ja kaiken huippuna on upeata tuntea olevansa odotettu kesälieksalainen jälleen ensi kesänä, koska niin monet ovat jo viimeisten kahden viikon aikana kysyneet, että ’tulethan taas ensi kesänä’. Vastaukseni heille on ollut: ”Tietysti tulen!”

Kuluneeseen kesään ei montaa harmia mahtunut. Kesäkelit olisivat voineet olla paremmat, kalasaaliit suuremmat ja vapaatakin olisi voinut olla muutama päivä enemmän. Alkukesästä jouduin painiskelemaan virkamiesten kanssa muutamassa kauppaan liittyvässä asiassa. Ensin sain huomautuksen siitä, että näyteikkunassa ei kaikissa tavaroissa ole hintalaput näkyvillä. Juuri kun olin isolla työllä raaputtanut rumat hintalaput pois tavaroista, jouduin laittamaan ne takaisin. Ymmärrän kyllä syyt miksi niin pitää olla. Sitten jouduin poistamaan teiden varrelta osan kaupan opastekylteistä. No, lopulta kirjallisen hakemuksen asiaan liittyen kaupungille lähetettyäni, sain virallisen, kirjallisen luvan sijoittaa opastekyltin kaupungin osoittamalle paikalle. Hyvä niin. Ensi kesänä osaan paneutua opastekylttiasiaankin paremmin.

On kyllä tietysti taivaallisen ihanaa palata jälleen kotiinkin. Kotona Vihdissä ovat rakas mieheni ja rakkaat lapseni aivan lähelläni ja vieläpä kosketusetäisyydellä. Ikävä, jonka on joutunut koko kesäksi painamaan tietoisesti taka-alalle, alkaa pikkuhiljaa hiipiä puseroon. Vaikka lapsilla on opiskelut ja työt alkaneet, vierailevat he kuitenkin luonamme aika ajoin. Koko kesänä näin lapsiamme, yhtä lukuun ottamatta, vain muutaman päivän verran. Kotona näkemisen mahdollisuus ja yhdessäolo onneksi moninkertaistuvat.